Maaria haastoi minut mukaan Omituisten otusten kerhoon. Jotenkin tuntuu, että olen tehnyt tämän ennenkin. Mutta teen uudestaan. Ehkä tapani ovat muuttuneet.
Haaste:
Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.
1. Puhun erittäin kovaäänisesti käydessäni lasten kanssa kaupassa. Ehkä tämä ei ole omituinen tapa. Epäkohtelias tapa se kyllä on. Me olemme oikea Kiljusten akkalauma.
2. Olen avoin hölösuu tavatessani uusia ihmisiä. Siis jotkut odottavat kuukausia tai vuosia ennen kuin avautuvat elämästään. Minä saatan kertoa jo lähes kaiken, kun kohtaan uusia ihmisiä. Joskus se järkyttää, joskus ihastuttaa.
3. Minusta on hauska kertoa omista kommelluksistani ja nauraa niille (esim. kerran esittelin asuntoani ventovieraalle metrin vessapaperisuikale housunkauluksesta roikkuen ja sen jutun kerron hyvin monelle... olin kuolla nauruun, kun huomasin jälkeenpäin asian).
4. Yritän nähdä kaikissa asioissa sen positiivisen näkökulman ja tien valoon, toivoon. Juu-u. Kyllä se on omituista tässä synkässä, pelkäävässä maailmassa. Haluan uskoa ihmisten hyvyyteen.
5. Välitän ulkonäöstäni vaihtelevasti. Minulla siis ei ole oikein mitään imagoa, kai. Yhtenä päivänä saatan näyttää boheemilta runoilijalta, toisena päivänä kunnon perheenäidiltä, kolmentena päivänä olen seksikäs kolmekymppinen, neljäntenä päivänä hieman väsynyt ja likainen, viidentenä päivänä jotain ihan muuta ja kuudentena päivänä olen omituinen hiippari. Sanotaanko, että yhtenä päivä riittää, että kampaan hiukset ja pesen hampaat, toisena päivänä meikit naamaan ja hiukset kuntoon sekä siistit vaatteet päälle (kun tuon teen niin olen huomannut, että minua teititellään ja rouvitellaan kaupassa... hassua... ihmiset katsovat niin pukeutumiseen).
*****
HUH, olipas vaikeaa! Pidän itseäni jo niin normaalina, että ihan oikeasti piti miettiä omia omituisuuksia. Ihan nuokaan 5 omituisuutta minusta nyt niin omituisia ole yksityiselämässäni ja pienessä piirissäni. Mutta vertasinkin suureen harmaaseen massaan itseäni...
Haastan seuraavat henkilöt:
Muoriska
Piituski
Ipi
Kristiina
Harri
4 kommenttia:
Tuli Heidi-ikävä. Samalla lailla, kuin yhdessä vaiheessa oli Ismo-ikävä. Olisi kiva törmätä tuohon Kiljusten akkalaumaan joskus kaupassa. Tai kehen tahansa noista, jotka luettelit kohdassa 5.
Mä olen nykyään niin kotiutunut pieni hiiri taas, ettei mitään rajaa. Tai käynhän mä töissä, mutta ei sitä lasketa. Ja sitten harvoin kun näen jonkun tutun, niin nekin pelästytän kiroilemalla jonnekin huitsin nevadaan. (Laura sattui kaupungilla pelästyttämään minut kaikkein huonoimpana ajankohtana)
Moi! Kiitos haasteesta! En oikein millään saa otetta blogeilusta mut onneksi tulit pelastamaan. :) Ja uskon että on aina terveellistä miettiä omituisuuksiaan! Niinkuin koko elämäänsä. Ei riitä et asioita miettii päässään, vaan paperi ja kynä auttaa!
Minulla on nuo sinun kaksi ekaa "omituisuutta" myös! Allekirjoitan! Ihania omituisuuksia oikeastaan!
Marjaana: Voi, jotenkin tuntuu mukavalta, että jollakin voi olla Heidi-ikävä, vaikka eihän se ikävä koskana ole mukavaa. Pitää tehdä asialle jotain. Hmmm... :) Minullakin on Marjaana-ikävä. Aina tiedostan sen, että tuossa asuu Marjaana, kun ajamme ohi. Niin... käymme usen sunnuntaisin siinä Salessa... äkkiä hakemassa tripmehua. Ikävää ajaa ohi kiiressä. :/
Kristiina: Niin. Sinua ei näe blogistanissa paljon, mutta muualla netissä vähän enemmän. ;) Mikä on omituista. Tämä on hyvä meemi. Ehkä mikään lopulta ei ole omituista, kun tarpeeksi kyselee.
Moikka,
minäkin olen omituisten otusten kerhossa.
Lähetä kommentti